Hugh Laurie on avoin bipolääriydestään. Hänellä on mittava näyttelijän ura takanaan ja toivottavasti saman verran edessään. Muistatte hänet ehkä viimeisimpänä nähdystä amerikkalaissarja House, jossa Laurie näytteli oivasti hieman kieroutunutta, mutta silti ammattitaitoista lääkäriä, jolla oli paha särkylääkeaddiktio.

 #Like Dr. Gregory House, he is an avid motorcyclist. Upon receiving the role, he bought a black Triumph Bonneville. Also like House, he is a talented pianist.
#He was Douglas Adams’ first choice to play Arthur Dent in the film adaptation of Adams’ classic novel The Hitchhiker’s Guide to the Galaxy. Adams died before the deal could be finished.
#Bryan Singer, executive producer of House, M.D., cast him to play Perry White in the 2006 film Superman Returns, which Singer was directing. Due to scheduling conflicts, Laurie had to bow out, and he was replaced with Frank Langella.
#He has written two thriller novels: The Gun Seller, published in 1998, and Paper Soldier, published in 2007.
#He is, along with Greg Grunberg, James Denton, Bob Guiney and other celebrities, a member of the band Band From TV. He is also a member of the band Poor White Thrash. 

 

Stephen Fry on myös avoin bipolääriydestään sekä homoseksuaalisuudestaan. Hänelläkin on mittava ura takana ja toivottavasti myös edessä. Stephen Fry on viime vuosina ollut mukana lukuisissa asiaohjelmissa, joissa on mm käsitelty kaksisuntaista mielialahäiriötä.

# He currently holds the UK record for saying "fuck" the most times on a live television broadcast.
# Fry was the last person to be named Pipe Smoker of the Year before the award was discontinued for legal reasons.
# He is a Patron of the Norwich Playhouse theatre and a Vice President of The Noël Coward Society.
# He was granted a lifetime achievement award at the British Comedy Awards on December 5, 2007.
# In 2007 Broadcast magazine listed Fry at #4 in its "Hot 100" list of influential on-screen performers, describing him as a polymath and a "national treasure".

Tällä hetkellä pyörii näiden kahden herran mitä mainioin sarja Kyllä Jeeves hoitaa, Jeeves and Wooster. Tässä Woosterin ja Jeevesin ensimmäinen kohtaaminen.  Tässä nämä kaksi ihanaa herraa sähkekohtauksessa.  

A bit of Fry and Laurie sarjasta ravintolakohtaus. Ja samasta showsta genitaalien kopiointikohtaus.

Blackadder Stephen Fry tässä kohtauksessa  ja Hugh Laurie tässä kohtauksessa.

 

Wikipedian linkeistä voitte lukea näiden mainioiden herrojen täydellisemmät näytelmä-, TV- ja elokuvasaavutukset. Ja muutakin mielenkiintoista.

 

 

 

 

Tämänpäivän bipouutinen on Kristian Meurmanin ilmoitus, että hän sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Hän on saanut diagnoosin 18-vuotiaana. 

Suuren veden rauhoittavassa keinutuksessa toteamukseen on mahdollista upottaa ironiaakin. Toisin oli, kun diagnoosi iskettiin 18-vuotiaan nuorenmiehen kasvojen eteen. Kristian ei millään tahtonut hyväksyä, että hänellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö:
- Kesti kauan ennen kuin hyväksyin edes ajatuksen, että tässä voi käydä niin, että joudun syömään loppuelämäni lääkkeitä.

Meurman sanoo yhä maksavansa kovaa hintaa nuoruuden hölmöilyistä, jotka hän pistää mielialahäiriön piikkiin.
- On surullista huomata, että oikealla hoidolla ja lääkityksellä minulla saattaisi tänä päivänä olla esimerkiksi luottotiedot kunnossa.

 – On tärkeä saada ihminen ymmärtämään, että sinä et ole sen huonompi ihminen kuin kukaan muukaan, vaikka aivokemiat ovatkin vähän vinksin vonksin, hän summaa haastattelussa.

Päätin lisätä tähän juttuun vielä sen, että itse pidän Kristianin herkästä tyylistä, jossa löytyy sitten kyllä rajua rokkimiestäkin. Erityisen paljon minua kosketti Kristianin aito suru 19-vuotiaan Mia Permannon poisnukkumisesta. Kristian teki "pikkusiskolleen" jopa laulunkin. Ja tätähän piti (niinkuin aina kaikkea) rääpiä mediassa.

 
Bipoepäilyuutinen, tällä kertaa se koskee Jackass-tähti Steve O:ta, oikealta nimeltään Stephen Glover. Hänen elokuviaan omat mm nämä. Expo Say julkaisi 14.3.2008 uutisen, jossa kerrottiin Steven itsemurhayrityksestä. Uutisessa kerrottiin sisäpiirin vihjeistä, jotka viittasivat Steven kärsivän kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. 17.3.2008 Entertainment WSE julkaisi uutisen, jonka mukaan Steve oli kirjoittanut blogiinsa olevansa ystäviensä pakottamana psykiatsisessa hoidossa.Juicy UK kertoi 27.3.2008 Steven voivan hyvin kahden viikon hoidon jälkeen. Miestä vastassa on syyte huumerikoksesta. Tuossa alla pätkä blogikirjoituksesta. Tässä Steven jutussa on sama huhutodellisuuspohja kuin Britney-uutisissakin, mitään vahvistusta ei varsinaisesti ole, mutta oireet kyllä sopisivat.

Subject: You Should All Know I’m In The Looney Bin

“They call it “code 5150,” that means “psycho,” legally, f—-in bat-s—t, certifiably. I’m outta my mind, believe-you-me. How’d I get this way? How can this be? It’s gotten so bad there’s nothing left of me.” Steve-O

 

Pendulumin uutisissa julkkikset kertovat bipoutensa pahimmista jutuista. Juttu on jo vuodelta 2006, mutta ei kai muuttunut matkan varrella, joten lainaan siitä tähän muutamia.

Dame Kelly Holmes: Athlete "I became depressed and I cut my self with scissors and stuff." (urheilija kertoo masennuksessaan viillelleen itseään saksilla ja muilla)

 

 

 

 

 

Sinead O’Connor: Musician "I had developed manic depression [bipolar disorder] … and the main symptoms the constant voice in the head telling you to kill yourself." (laulaja kertoo maniastaan, jossa hän kuuli jatkuvan äänen käskevän häntä tappamaan itsensä)

 

 

 

 

 

Hugh Laurie: Actor "It gets on top of me and I get frustrated." (näyttelijä kertoo bipon pääsevän voitolle ja hän turhautuu siitä)

 

 

 

 

 

Robbie Williams: Singer "I’ve really been grappling with depression. It’s all linked with my cocaine and ecstasy abuse." (laulaja kertoo todella painineensa masennuksensa kanssa, joka liittyi hänen kokaiinin ja ekstaasin käyttöönsä)

 

 

 

 

 

Stephen Fry: Actor and director "I may have looked happy but inside Iwas hopelessly depressed." (näyttelijä kertoo, että hän saattoi näyttää onnelliselta, mutta oli sisällään toivottoman masentunut)

 

 

 

Brooke Shields: Actress "I just felt as though I would never be happy again, and as if I had fallen into a big black hole." (näyttelijä kertoo, että hänestä tuntui ettei hän koskaan enää olisi onnellinen ja hänestä tuntui kuin hän olisi pudonnut suureen mustaan aukkoon)

 

 

 

 

Adam Ant (Stuart Goddard):Musician "When I was sectioned for six months, that was one of the worst experiences of my life, not being able to go out and have freedom. Having experienced it, it’s almost inexplicably awful." (muusikko kertoo joutuneensa laitokseen puoleksi vuodeksi, se oli hänelle hänen elämänsä pahin kokemus, ei voinut mennä ulos eikä olla vapaa. Kokemus oli melkein käsittämättömän kamala)

 

 

 

 

Richard Dreyfuss: Actor "I said to my doctor, ‘You gotta testme, there’s something wrong with me that I would be behaving this way.’" (näyttelijä sanoi lääkärilleen, että tämän täytyi testata hänet, jotain oli vialla, koska hän käyttäytyi näin)

 

 

 

 

Winona Ryder: Actress "You have good days and bad days, and depression’s something that, you know, is always with you." (näyttelijä sanoo että on hyviä ja pahoja päiviä ja masennus on jotain, jonka tietää aina olevan kanssasi)

 

 

 

 

 

Linda Hamilton: Hollywood actress "The lows were absolutely horrible. It was like falling into a manhole and not being able to lift the lid and climb out." (näyttelijä kertoo masennusten olleen todella kamalia. Hän tunsi pudonneensa maan alle viemäriin eikä pytynyt nostamaan kantta ja kiipeämään ylös)

 

 

 

 

Ben Moody: Musician "I was horribly depressed, and I felt like I had failed as a band leader, a professional, as a person." (Evannesence- muusikko  kertoo olleensa kamalan masentunut ja tunteneensa kuin olisi epäonnistunut bändin johtajana, ammattilaisen, ihmisenä)

 

 

 

 

 

Carrie Fisher: Actress "Mania starts off fun, not sleeping for days, keeping company with your brain, which has become a wonderful computer, showing 24 TV channels all about you. That goes horribly wrong after awhile." (näyttelijä kertoo manian alkavan hauskuutena, ei unta päiväkausiin, pitää seuraa omien aivojensa kanssa, joista on tullut ihana tietokone, joka näyttää 24h TV-kanavia, jotka kertovat vain sinusta. Sitten kaikki menee pahasti pieleen jonkin ajan kuluttua)

 

 

Tapani Kansa kertoo tuoreissa iltalehdissä sairastuneensa kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön kymmenen vuotta sitten. Hän kävi vaimonsa ohjaamana Lapinlahden sairaalassa hoidossa.

Iltalehti kirjoitti asiasta 21.2.2008 näin  Jutussa IL mainitsi julkaisseensa taiteilijan haastattelun syyskuussa 2000. ja 4.10.2006 kirjoitti näin. 2.9.2006 IL kirjoitti näin. 

Ensimmäisen viikon kirjoitin valituksia "oikeuskanslereille". Meni melkein kaksi viikkoa, ennen kuin lääkkeet purivat ja tajusin olevani sairas. Heti kun pystyin, aloin pistää asioita paperille, Kansa kuvaili Iltalehdelle. (IL 21.2.08)

Iltasanomat kirjoitti samasta aiheesta myös 21.2.2008.

Onnea taiteilijalle tulossa olevan 50-vuotistaiteilijajuhlan johdosta! 

Kun tässä aikoinaan kerroin itsekin epäileväni Britney Spearsin kärsivän kaksisuuntaisesta, on nyt ihan velvollisuus kertoa, että hän joutui torstai-iltana sairaalaan. Ja jo lauantaina hänet kotiutettiin. Tuossa kotiutusjutussa oli meillekin valitettavan tuttu tyyli, potilasta ei voi pitää psykiatrisella vasten tahtoaan ja jos hän ei sanomansa mukaan ole uhkana itselleen. Britney isä oli kovasti huolissaan ja kutsui apuun Dr Philin, joka sanoi, että Britney kaipaa kipeästi kunnon hoitoa, eikä häntä olisi pitänyt päästää sairaalasta.

Sinead O’Connor, bipolääri itse, on vähän samalla asialla kuin ehkä minäkin tässä. Britneytä käy sääliksi, jos hänellä kerran olisi bipo, voisi oikea hoito ja lääkitys auttaa. 

Joka tapauksessa toivon edelleen, että hänkin, Britney, saisi asiansa kuntoon ja saisi oikeaa hoitoa oikeaan sairauteen. 

 

Rokkari Scott Weiland, joka on ollut Stone Temple Pilots ja Velvet Revolver-yhtyeen solisti, oli bipoläärivaimonsa Maryn kanssa vuoden 2007 keväällä hotellissa. Vaimon bipoläärilääkitys ei ollut oikein ajantasalla ja mies joutui rauhoittelemaan riehuvaa vaimoaan. Mary-vaimo sai tästä huolimatta koko hotellihuoneen hajoitettua, hän poltti myös miehensä esiintymisvaatteita 10.000 dollarin edestä.

Scott Weiland on itse myöntänyt sairastavansa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta ainakin tässä VH1:n haastattelussa vuodelta 2001 hän ei vielä syönyt lääkkeitä omasta päätöksestään. Joka tapauksessa Scott on juuri äskettäin, marraskuussa 2007, joutunut vaikeuksiin poliisin kanssa ajettuaan autonsa romuksi tod.näk.vaikutuksen alla. Itse hän kieltää nauttineensa kiellettyjä aineita, mutta on kuitenkin kieltäytynyt veri- ja pissakokeista.

Moni on varmaan jossain vaiheessa elämäänsä tutustunut tämän varsinaisesti runoilijan, mutta myös  scifi- ja kauhukirjailijan teoksiin. Omat suosikkini ovat Korppi ja Kultakuoriainen sekä Amontillado-tynnyri.Edgar Allan Poe (19.1.1809 - 17.10.1849) oli myös bipolääri. Lyhyen elämänsä Por eli kiihkeästi ja kärsi mm. peliriippuvuudesta ja alkoholismista. Hänen dekkariuransa alkoi melko myöhään, mutta väitettiin, ettei Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes pärjännyt Poen luomalle Auguste Dupinille sen paremmin älykkyydessä kuin eksentrisyydessäkään. Runosta Korppi löydän itse monen monta yöllistä tuttua asiaa omasta elämästä, runo on kaunis ja pitää lukijaa otteessaan.

Korppi 

    Murhein istuin puoliyöhön, jääden kirjain ääreen työhön,
    muinaisajan unhotettuin salaistietoin harkintaan.
    Pääni kun jo painui melkein, kuului takaa oven telkein
    nakutus, mi oudoin elkein tikutteli hiljaa vaan.
    »Joku vieras siellä», mietin, »nakuttelee sisään vaan.
        – Muuta ei se olekaan».

    Menneet oli, tuskaa tuoden, viime hetket vanhan vuoden,
    hiillos vielä lekkui, luoden virvakuvat lattiaan.
    Istuin kiusaantunein aivoin, turhaan kirjojani kaivoin,
    murhein muistin, sielun vaivoin, mennyttä Lenooraa vaan,
    säihkyvää, mi taivahissa Lenoorana tunnetaan,
        mut on täällä nimi vaan.

    Hiljaa heilui silkkikaihdin, kahinat ja kuiskeet aihdin, –
    mieli salaa tunsi kammon, jot’ ei ennen konsanaan.
    Viihtäin sykähdystä somaa, vakuuttaa koin alinomaa:
    »Vieras, joll’ ei suojaa omaa, pyrkii siellä sisään vaan,
    joku myöhästynyt vieras pyrkii siellä sisään vaan.
        Muuta, vai, se oisikaan?»

    Päättävästi, ilman muuta lähestyin mä oven suuta:
    »Herra, taikka rouva», lausuin, »mieleni on pahoillaan;
    mutta uinahtaa ma taisin, – ehkä sisään pyytää saisin;
    en mä ensin kuullut laisin, – nakutettiin hiljaa vaan,
    tuskin nakutuksen kuulin»; – selälleen jo oven saan:
        yö se vain loi varjojaan.

    Katsoin yöhön hämmästyksin, haavein seisomaan jäin yksin,
    toivon, pelon värähdyksin heityin hurjaan unelmaan.
    Syvä hiljaisuus ei laannut, merkkiä en yöstä saanut:
    »Pois», ma mietin, »varjoon taannut», – ja »Lenoora?» äänsin vaan,
    äänsin nimen tuon, ja kaiku soi, »Lenoora!» hiljaa vaan;
        muuta en mä kuullutkaan.

    Huoneeseen ma hoippuin kuljin, kiihtyneenä oven suljin;
    taas jo siinä nakutettiin, vielä melkein lujempaan.
    »Varmaan», sanoin, »joku tuolla ikkunan on ulkopuolla;
    katsotaan, – vois viluun kuolla! – selon tästä kyllä saan!
    Hetkeks, sydän parka, tyynny! – selon tästä kyllä saan:
        Varmaan se on tuuli vaan!»

    Lasin auki revin riuhtoin; – sisään, siipiänsä viuhtoin,
    mahtavana korppi lensi ikäkaudet harteillaan.
    Minuun tuskin katsoi kohti, liikkeitään se tyynnä johti,
    kuin ois herra, joka tohti, suoraan oven kamanaan;
    Pallaan kuvapatsaan päälle leijas oven kamanaan,
        kääntyi päin, – jäi istumaan.

    Lintu siin’ ei hievahdakaan; vaikka tunsin tuskan vakaan,
    niin tuo arvokkuus ja pöyhkeys sai mun ääneen nauramaan:
    »Kävit mustatakkein pukuun, mut et pääse pyhäin lukuun;
    vanha korppi, hornan sukuun kyllä kuulut öisen maan! –
    Saisko nimes ehkä tietää, julma aave öisen maan?» –
        Korppi huus: »Ei milloinkaan.»

    Oudoltahan lintu näytti, joka noin vaan kieltään käytti,
    joskin lie sen puheess’ ollut sisällystä vähän vaan;
    sillä siit’ ei pääse arvoin, jotta kuolevaisen karvoin
    vastaanotat linnun harvoin oves päälle istumaan,
    Pallaan kypärälle linnun, joka väittää tolkussaan
        nimekseen: »Ei milloinkaan.»

    Korppi istui arvokkaasti, patsaaltaan se tuon vain haasti,
    vain tuon lauseen, kuin ois siihen tyhjentänyt sieluaan.
    Hiljaisuus tuo painostusta, – liikukaan ei lintu musta, –
    en voi estää huokausta: »Veikot meni menojaan;
    pian tuokin lähtee, niinkuin toivo meni menojaan! –
        Lintu huus: »Ei milloinkaan.»

    Vastaus, soiden puhein selkein, sai mun äimistymään melkein,
    mut jo mietin: »yhteen sanaan supistuu sen tiedot vaan;
    herra sillä ollut lie nyt, jolt’ on onni kaikki vienyt,
    jok’ on elon tuskat tiennyt, kunnes huutoon ainoaan
    puhkes toivo mennyt, puhkes vaivat, pettymykset maan,
        – huutohon: ‘Ei milloinkaan’».

    Kesken tuskaa tavantakaa hymyyn sai mun korppi vakaa,
    siirryin sohvaani ja istuin vaiti sitä tarkkaamaan.
    Patjain kirjosilkkiin vaipuin, haaveihin ja suruun taipuin,
    mietin unelmin ja kaipuin, mikä ennen olikaan
    tulo linnun aavemaisen, mikä mieli olikaan
        huudon tuon: »Ei milloinkaan.»

    Istuin, tehden arveluita, sanaakaan en haastaa suita,
    korpin tuiottavat silmät tunki sydänsopukkaan,
    Seikkoja vain mietin noita, päätäni en nostaa koita,
    painoin patjain purppuroita, lamppu kun loi valoaan;
    oi, ei näitä purppuroita, kun luo lamppu valoaan,
        hän nyt paina milloinkaan!

    Ilma tahmenevan näyttää, ambratuoksut huoneen täyttää,
    on kuin jalat enkeleiden helkkyis kivilattiaan.
    »Oi», ma huusin, »sieluus soivat taivaanviestit, jotka voivat
    sulle tuoda rauhan hoivat, – jätä lempes unhoon vaan!»
    Hengitä, saa sielus hoivat, – jää Lenoora unhoon vaan!»
        Korppi huus: »Ei milloinkaan».

    »Profeetta sa hurjamainen! – lintu, taikka paholainen! –
    lienet Kiusaaja, tai lienet säiltä tullut suojustaan:
    – Kaikki multa alas raasta! – pois saat lumeet riistää maasta,
    pois tän kauhuin kodin laasta, – mutta suo mun tietää vaan,
    eikö balsamia löydy, – saako hoivaa teillä maan?»
        Korppi huus: »Ei milloinkaan.»

    »Profeetta sa hurjamainen! – lintu, taikka paholainen!
    kautta taivaan, kautta Luojan, vannotan sua sanomaan:
    Jälkeen elontieni karmaan, sielu Eedenissä varmaan
    vielä kohdannee tuon armaan, mi Lenooraks mainitaan.
    immen säihkyvän ja armaan, mi Lenooraks mainitaan?» –
        Korppi huus: »Ei milloinkaan.»

    »Pois, sa hornanviesti uusin, lintu, paholainen!» huusin,
    »ulos myrskyyn jälleen lähde, öiseen maahas kamalaan!
    Ei saa höyhen jäädä tuonne, – pois sun valhees joka juonne!
    Jätä rauhaan tämä huone! – patsaan päältä pois nyt vaan!
    Et saa sydäntäni raastaa, – ulos ikkunasta vaan! –
        Korppi huus: »Ei milloinkaan.»

    Liikkumatta korppi siellä yhä vielä, – aina vielä, –
    Pallaan valjun kuvan päällä istuu tyynnä paikallaan.
    Aavemaisen kiillon luovat korpin silmät pahansuovat,
    kun lyö lampun valojuovat linnun varjon lattiaan.
    Ja mun sieluni, min varjo lannistaa on lattiaan,
        ei voi nousta – milloinkaan.

 

 

Linda Hamilton (26.9.1956-), joka on tunnettu monista elokuvistaan, varsinkin Terminator I ja II, joissa hän Sarah Connorina teki syvän vaikutuksen ainakin minuun. Vuonna 2004 hän antoi avoimen haastattelun bipoudestaan, siinä on mielenkiintoista asiaa, lue haastattelu. Ainakin itselleni kuulostaa hyvin tutulta bipotarinalta. Hän puhuu kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään ja sen eri vaiheista. Diagnoosin hän sai 90-luvun puolivälissä pitkien itsehoitoyritysten, mm alkoholin käytön jne, jälkeen. Haastattelussa näyttelijätär kertoo kärsineensä suurimman osan elämäänsä masennuksesta ja olleensa lapsena ylensyöjä. 20 vuotta hän yritti eri terapioita ja hoitoja.

Linda päätti myös ryhtyä auttamaan muita sairauden kanssa kamppailevia. Complete Wellness Programtäällä koko käsikirjoitus. ohjelma, jossa hän on mukana, on tehty yhteistyössä lääketehdas Eli Lillyn, UMDNJ:n ja NAMI:n kanssa. Julkisuuskiertueen joukosta CNN Larry King Live show’n haastattelu oli erinomainen ja myös lukemisen arvoinen,

Linda Hamilton on siis tehnyt paljon hyvää julkisuustyötä sairaudesta kertomisellaan ja muulla työllään. Hän on kiertänyt New Jerseyläisen yliopiston UMDNJ:n Betty Vreelandin (advanced practice nurse at UMDNJ’s University Behavioral HealthCare UBHC) kanssa kertomassa bipoläärihäiriöstä mm Oprah Showssa. Täällä UMDNJ Magazinen uutinen asiasta.

 

Linda Hamilton on näytellyt näissä elokuvissa , tiedot Yahoo Movies 

• Broken (2006)
• Missing in America (2005)
• Smile (2005)
• The Kid & I (2005)
• Silent Night (2002)
• Buzz Lightyear of Star Command: The Adventure Begins (2000)
• Skeletons in the Closet (2000)
• The Color of Courage (1999)
• The Unglued (1999)
• Dante’s Peak (1997)
• The Shadow Conspiracy (1997)
• Separate Lives (1995)
• A Mother’s Prayer (1995)
• Silent Fall (1994)
• Terminator 2: Judgment Day (1991)
• Mr. Destiny (1990)
• Go Toward the Light (1988)
• Black Moon Rising (1986)
• King Kong Lives (1986)
• Secret Weapons (1985)
• Stephen King’s Children of the Corn (1984)
• The Stone Boy (1984)
• The Terminator (1984)
• Tag (1982)
• In Your Dreams

(ensimmäisen kuvan kanssa oli hiukan ongelmia joten laitoin tämän nuoresta Virginia Woolfista otetun kuvan sen sijaan)

Virginia Woolf (January 25, 1882 – March 28, 1941) oli englantilainen kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja feministi, joka sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä 13-vuotiaasta alkaen, jolloin hän koki ensimmäisen hermoromahduksensa äitinsä kuoltua. Klassikkogalleriassa on hienosti tiivistetty elämänkerta, joten linkitän sinne.

Hänen romaanejaan olivat allamainitut, niiden lisäksi hän kirjoitti kunnioitettavan määrän novelleja sekä lehtiin arvosteluita. Klassikogalleriassa on koko lista suomeksi.

• The Voyage Out (1915)
• Night and Day (1919)
• Jacob’s Room (1922)
• Mrs. Dalloway (1925)
• To the Lighthouse (1927)
• Orlando: A Biography (1928)
• A Room of One’s Own (1929)
• The Waves (1931)
• The Years (1937)
• Between the Acts (1941)              

 

Eräs, kirjailijan omia kirjoja lukuunottamatta, itseäni kiinnostavista kirjoista on Ruth Gruberin 2005 uudelleen julkaistu essee  Virginia Woolf, The Will to Creat as a Woman, josta tämä juttu Moondancessa, joka on kansainvälinen naistaiteilijoiden- ja kirjoittajien foorumi.

Vuonna 2003 hän nousi uusienkin lukijoiden tietoisuuteen kun elokuva Tunnit / Hours ilmestyi. Täällä Leffatykin arvostelu. Elokuva tehtiin Woolfin romaanin Mrs Dalloway pohjalta, Se on jännä kerroksinen kuvaus kolmen naisen elämästä, kirjailijan omaa elämää 20-luvun Englannissa, Lauran elämästä 50-luvun San Fransiscossa ja Clarissan elämästä 2000-luvulla.

Tämän taiteilijan ja ihmisen elämässä on niin paljon sisältöä ja käänteitä, että pystyn vain kirjoittamaan todella lyhykäisen, paljolti linkkeihin nojautuvan postin. Tutustumisen arvoinen nainen. Sota-aikana, 1941, Virginia Woolfin masennus syveni ja lopulta hän hukuttautui laittamalla kiviä taskuihinsa painoiksi. Hänen viimeinen viestinsä miehelleen oli todiste myös siitä, että tuohon aikaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoito oli vauvankengissään. Ajattelin ensin laittaa sen tähän lainauksena, mutta tulin muuttamaan asian niin, että sen voi lukea Orlandon Virginia Woolf Webissä. Jospa vain olisi ollut nykyaikaiset lääkkeet ja hoito, ei tuollaista viestiä ehkä olisi tarvittu.